Ihminen tavattavissa | Tommy Hellsten -instituutti

Suomessa on noin 700 000 koiraa, ja jokaisesta niistä joudutaan joskus luopumaan. Silti lemmikin menettämisestä johtuva suru on aihe, josta vaietaan tai jota vähätellään. "Sehän on vaan koira, osta uusi." Mutta kuten Ihminen tavattavissa -terapeutti Tuija Palonen kuvaa, se koira ei ole pelkästään lemmikki – se on 14 vuoden elämäntapa, päivärytmi, yhteiset muistot ja osa perhettä. Se on olento, jolle voi olla oma itsensä ilman pelkoja tai pelejä. Ja kun se katoaa, jää tyhjyys, joka voi avata myös muita, vanhempia suruja. Tommy Hellsten ja Tuija Palonen keskustelevat siitä, miten suru ei kysy lupaa eikä noudata sääntöjä. Se voi tulla aaltoina, keskellä yötä tai autolla ajaessa. Se voi avata portin lapsuuteen, vanhempien poismenoon ja suremattomiin suruihin. Koiran menettäminen voi toimia avaimena traumoihin, joita ei ole koskaan käsitelty – ja juuri siksi se tuntuukin niin kohtuuttoman suurelta. Mutta ei ole olemassa väärää tapaa surra. Jokainen suree omalla tavallaan, ja kaikki on sallittua. Suru tarvitsee vain jonkun, joka ymmärtää – ei jonkun, joka yrittää ratkaista tai sanoa, että ota nyt järki käteen. Keskustelijat: Tommy Hellsten Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman perustaja www.wisdomhouse.fi Tuija Palonen Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® www.tuijapalonen.fi

Milloin viimeksi joku todella katsoi sinua – ei vain vilkaissut ohimennen, vaan näki sinut? Katse voi olla hyväksyvä tai moittiva, lämmin tai kylmä, läsnäoleva tai poissaoleva. Se voi rakentaa siltoja tai nostaa muureja. Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Miia Aarrekallio ja kasvuryhmän käynyt Kari Halinen jakavat kokemuksiaan siitä, miten vaikeaa liittyminen voi olla, kun ei ole oppinut hyväksymään itseään, ja miten pelottavaa on tulla todella nähdyksi. Häpeä, suorittaminen ja selviytymistrategiat rakentavat näkymättömiä esteitä vuorovaikutukseen. Kännykkä taskussa keskeyttää kohtaamisia, maskit piilottavat ihmisen, ja kiire estää pysähtymisen. Silti joskus tapahtuu jotain aitoa – kahvipöydässä, sateessa seisten tai bussimatkalla Helsinkiin. Silloin huomaa, että erilaisuus häviää, kun uskaltaa avata itsestään jotain. Että yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia, jos viitsii katsoa syvemmälle. Ja että lempeä, hyväksyvä katse voi olla se ensimmäinen askel kohti todellista liittymistä.

Miksi sotaelokuvat ja rintamakirjat vetävät puoleensa? Ehkä siksi, että tunnepuoli on sama – lapsuuden turvattomuus ja rakkaudettomuus muistuttavat aikuisen rintamakokemuksia. Molemmat traumatisoivat, kun niille ei ole syliä, ei paikkaa, ei ketään, jolle kertoa. Suomen sotien jälkeen veteraanit tiesivät vaistonvaraisesti, ettei näistä kokemuksista voi puhua, koska kukaan ei ymmärrä. Joten he pakkasivat kaiken sisäänsä. Rakensivat haarniskan. Tekivät töitä loputtomasti, jotta eivät joutuisi pysähtymään. Ja siirsivät tämän ylisukupolvisesti eteenpäin. Kun tunteita ei saa näyttää, niistä tulee vaarallisia. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi. Miehen ei kuulu itkeä, syliä ei anneta, läheisyys on uhka. Haarniska pitää kiinni, koska sen alla on räjähdysalttiita tunteita – ja pelko siitä, että jos ne päästää ulos, tulee hulluksi. Kovaa ja vahvaa on helppo kunnioittaa, mutta sitä on mahdoton rakastaa. Ei ole pintaa, mihin rakkaus osuisi. Ja niin syntyy sukupolvi toisensa jälkeen ihmisiä, jotka kantavat sisällään sotaa, jota he eivät itse käyneet – mutta jonka seuraukset he perivät. Tässä jaksossa aiheesta ovat keskustelemassa Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Petteri Heino.

Johtajuus on hukassa – näin väitetään usein, kun katsotaan nykypäivän työelämää ja yhteiskuntaa. Auktoriteetit on ajettu alas, kukaan ei uskalla asettaa rajoja ja mielensä pahoittajille annetaan liikaa tilaa. Samaan aikaan johtajilta vaaditaan empatiaa, saavutettavuutta ja kykyä miellyttää kaikkia. Mistä on kyse, kun hyvä johtajuus tuntuu kadonneen jonnekin karttakepin heiluttelun ja työhyvinvointisirkuksen välimaastoon? Tässä jaksossa johtajuutta ihmettelevät Mathias Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Pertti Ratilainen. Johtaminen on persoonakysymys, joka näkyy jo päiväkodin hiekkalaatikolla – jotkut jakavat luontaisesti lapiot ja määrittelevät leikit. Silti parhaista johtajista tehdään liian usein asiantuntijoita, jotka hukkuvat Teams-palavereihin ja sähköposteihin, kun heidän pitäisi olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hyvä johtaja on oikeudenmukainen, reilu ja johdonmukainen, mutta ei pelkää tehdä ikäviäkään päätöksiä. Johtaminen on ennen kaikkea palveluammatti – ei ylin auktoriteetti, joka valvoo ja vahtii, vaan joku joka kysyy: mitä sinulle kuuluu ja miten voin auttaa?

Elämän epävarmuus voi tuntua ahdistavalta – olipa kyse sitten ruuhkaliikenteestä, terveydestä tai maailmantilanteesta. Miksi jotkut ihmiset näyttävät pystyvän pysymään rauhallisina, kun toisia stressaavat pienetkin asiat? Mistä löytyy turva, kun kaikki ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa? Tommy ja Mathias Hellsten keskustelevat siitä kuinka kärsimys, kontrollin illuusio ja tietoisuuden herääminen kietoutuvat yhteen tavalla, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Kun luhistuneisuus tulee lähelle ja vanhat tavat eivät enää toimi, avautuu mahdollisuus johonkin uuteen. Se vaatii rohkeutta kohdata oma keskeneräisyys ja uskaltaa olla tietämättä – mutta juuri siitä voi löytyä tie kohti syvempää ymmärrystä ja aitoa turvaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista.

Hylätyksi tulemisen kokemus on yksi syvin inhimillistä kärsimystä aiheuttavista tunteista. Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Päivi Ropilo sukeltavat tähän universaaliin teemaan, joka vaikuttaa elämäämme usein tiedostamattomalla tasolla. He pohtivat, kuinka varhaiset hylätyksi tulemisen kokemukset kerääntyvät sisäiseen "altaaseen", josta ne voivat purskahtaa esiin myöhemmin elämässä odottamattomissa tilanteissa. Keskustelu käsittelee sitä, kuinka hylätyksi tulemisen pelko saa meidät tulkitsemaan arkipäiväisiä tilanteita väärin ja kuinka se voi johtaa itsensä hylkäämiseen. Tommy ja Päivi jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, kuinka tietoisuuden kasvattaminen ja läsnäolon harjoittaminen voivat auttaa tunnistamaan ja käsittelemään näitä syviä tunnekokemuksia. He puhuvat myös siitä, kuinka kiitollisuus ja luottamus voivat muuttaa suhtautumistamme elämään ja kuinka hyväntahtoisuuden valinta voi avata uusia mahdollisuuksia.

Miksi oleminen on niin vaikeaa nykypäivänä? Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Annika Vilkki sukeltavat syvään aiheeseen, joka koskettaa meitä kaikkia. He puhuvat siitä, miten suoritusten kulttuuri on vienyt meidät oravanpyörään, jossa juoksemme jatkuvasti takaa-ajamassa jotain, mikä ei kuitenkaan tuo todellista tyydytystä. Kun emme osaa pysähtyä ja olla läsnä, etäännymme itsestämme ja kadotamme yhteyden omaan sisäiseen viisauteemme. Keskustelussa nousee esiin rohkea ajatus siitä, että todellinen voima ja viisaus syntyvät siitä, kun uskallamme katsoa omaa keskeneräisyyttämme ja heikkouttamme. Tommy ja Annika jakavat syvällisiä oivalluksia siitä, miten syyllisyyden hyväksyminen voi paradoksaalisesti johtaa vapauteen ja miten johtajuus muuttuu, kun se lähtee liikkeelle ei-tietämisen tilasta sen sijaan, että yrittäisimme näyttää vahvemmilta kuin olemme. He puhuvat myös viiden L:n polusta - luhistumisesta leikkiin - joka voi avata aivan uudenlaisen tavan kohdata elämän haasteet.

Kehityksellinen trauma on käsite, joka on viime aikoina noussut yhä enemmän tietoisuuteen. Se kuvaa sitä, kun lapsena ei ole saanut riittävää emotionaalista kohtaamista ja peilaamista, mikä vaikuttaa syvästi aikuisuuteen asti. Ihminen tavattavissa terapeutit Mira Oikarainen ja Irene Etäsalo tutkivat tätä aihepiiriä omakohtaisesti ja jakavat kokemuksiaan siitä, miten kehityksellinen trauma näkyy arjessa - uhri- ja alistavissa minätiloissa, toistopakossa ja ihmissuhteissa. Keskustelussa käsitellään rehellisesti sitä, miten äitiys on herättänyt monenlaisia tunteita ja pakottanut kohtaamaan omat traumalinssit. Molemmilla on kokemusta siitä, miten vaikea on tunnistaa omia reaktioita ja miten pitkä matka on löytää takaisin aitoon minuuteen. He puhuvat myös siitä, miten terapiatyö voi auttaa eheytymisessä ja miten tärkeää on antaa armoa sekä itselleen että vanhemmilleen.

Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Malla Hintsala sukeltavat yhteen ihmisyyden syvimmistä kysymyksistä: mitä armo todella on ja miksi se tuntuu niin vaikealta vastaanottaa. Keskustelussa käydään läpi armon paradoksia - kuinka se on yhtä aikaa täysin ilmaista mutta ei koskaan halpaa, ja kuinka se edellyttää syyllisyyteen vapautumista ennen kuin voi vapautua syyllisyydestä. Tommy ja Malla pohtivat syvällisesti häpeän ja armon välistä suhdetta, sitä miksi länsimainen suorituskeskeisyys tekee armollisuuden kokemisesta vaikeaa ja miten egon tarve ansaita estää meitä avautumasta lahjalle, jota ei voi ansaita. Keskustelu koskettaa myös kärsimyksen merkitystä armon kokemisessa ja sitä, kuinka mystikko löytää tiensä armoon kärvistelemällä sen edessä vuosia, kun taas uskonnollinen ihminen yrittää kaapata sen haltuunsa ja kyynikko kieltää sen kokonaan.

Arvottomuus on teema, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta harvoin pysähdymme sen äärelle. Tässä syvässä pohdinnassa Ihminen tavattavissa -terapeutit Annika Vilkki ja Maria Drockila avaavat sitä, miten armottomuus itseämme kohtaan on kiertynyt osaksi arkea ja miten se näkyy koko yhteiskunnassa. He tutkivat sitä, miten sukupolvien ketjussa on siirtynyt selviytymistrategioita, joissa paikkansa täytyy ansaita tekemällä töitä. Keskustelun ytimessä on ajatus siitä, että arvottomuus on pohjimmiltaan rakkaudettomuutta. Kun yhteisöllisyys on kadonnut ja ihminen jää yksin hakemaan merkitystä, syntyy ristiriita syvimpien tarpeiden ja ulkoisten vaatimusten välille. Annika ja Maria jakavat oivalluksia siitä, miten tämä kierre voidaan katkaista lempeydellä ja itsemyötätunnolla, ja miten yksilön muutos voi vaikuttaa laajemminkin yhteiskuntaan.

Ihminen tavattavissa -terapeutti Mira Oikarainen ja kokenut kollega Tommy Hellsten istuvat rauhalliseen keskusteluun, jossa käsitellään terapeutin työn syvimpiä haasteita ja oivalluksia. Keskustelussa nousee esiin, kuinka tärkeää on oppia luopumaan tarpeesta tietää kaikki etukäteen ja sen sijaan uskaltaa astua tietämättömyyden tilaan. Tommy jakaa kokemuksiaan siitä, kuinka läsnäolo ja aitous ovat merkityksellisempiä kuin ammatillinen tietämys. Syvällinen pohdinta koskettaa myös sitä, kuinka terapeutin oma haavoittuvuus ja kyky myöntää virheitä voivat olla asiakkaalle voimaannuttava kokemus. Keskustelussa tuodaan esiin, kuinka terapia on pohjimmiltaan kohtaamista, jossa asiakkaan vapautta kunnioitetaan ja hänet nähdään omana itsenään. Molemmat jakavat rehellisesti omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan, luoden kuvan terapeutin työstä inhimillisenä ja jatkuvana kasvun prosessina.

Ihminen tavattavissa -terapeutit Johanna Lampila ja Markku Litmanen keskustelevat traumoista, vireystiloista ja erilaisista trauman oireina ilmenevistä kehollisista reaktioista. Trauma voidaan määritellä yksilön sietokyvyn ja säätelykeinot ylittäneeksi kokemukseksi, joka on jättänyt jälkensä hermostoon. Johanna ja Make jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan lapsuuden traumoista: Johanna kertoo 7-vuotiaana kokemastaan onnettomuudesta, jossa lehmä vahingoitti häntä vakavasti, ja Make kertoo varhaislapsuuden kokemuksistaan, kuten sairaalassa yksin olemisesta. Molemmat kuvaavat, miten trauma on näyttäytynyt sekä yli- ja alivireytenä, haitallisina uskomuksina itsestä, madaltuneena stressinsietokykynä ja erilaisina fyysisinä oireina esim. säpsähtelynä ja paniikkioireiluna. Keskustelussa pohditaan myös toipumiskeinoja, jotka ovat auttaneet vireystilan säätelyssä ja traumaenergian purkamisessa. Toimivia ovat olleet esim. yinjooga, TRE® -menetelmä (Tension, Stress & Trauma Releasing Exercises), hengitysharjoitukset, luonto, eri terapiamuodot ja keholliset hoidot. He korostavat turvallisuuden tunteen ja sisäisen turvan rakentumista sekä kehollisten reaktioiden normalisointia. Keskustelun loppupuolella he puhuvat optimaalisen vireystilan löytämisestä, itsemyötätunnosta ja siitä, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan itseään ja omia tarpeita.

Ihminen tavattavissa -terapeutit Sanna Suokko ja Nanna Lehtiniemi keskustelevat naiseudesta nykypäivän kontekstissa. He pohtivat, miten patriarkaalinen yhteiskuntarakenne ja mekanistinen maailmankuva vaikuttavat naisten kokemuksiin. Keskustelussa nousee esiin naisten taipumus jatkuvaan suorittamiseen, kilpailuun ja pyrkimykseen saada hyväksyntää ulkopuolelta, mikä johtaa usein uupumiseen. He tutkivat maskuliinisen ja feminiinisen energian tasapainoa, oman voiman löytämistä sekä itsetuntemuksen merkitystä. Naiset jakavat ajatuksiaan siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä, asettaa rajoja ja kuunnella itseään. He korostavat, että todellinen voima ei ole taistelussa muita vastaan, vaan yhteydessä itseen sekä kyvyssä rakentaa merkityksellisiä yhteisöjä ja suhteita.

Ihminen tavattavissa -terapeuttiopiskelija Reeta Ahola ja koulutusohjelmamme johtaja Mathias Hellsten pohtivat pehmeiden ja kovien arvojen merkitystä työelämässä ja niiden välistä suhdetta. Reeta jakaa kokemuksiaan konsulttiyrityksessä ja Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmassa, sekä kertoo, miten itsetuntemus on auttanut häntä johtamistyössä. Miten itsensä tunteminen voi mahdollistaa aidomman kohtaamisen ja vähentää automaattisia reaktioita haastavissa tilanteissa? Keskustelun ytimessä on oivallus siitä, että pehmeiden ja kovien arvojen vastakkainasettelu on keinotekoinen. Reeta kuvailee, kuinka liiketoiminnassa tarvitaan sekä tuloksellisuutta että aitoa kohtaamista, ja miten ne tukevat toisiaan. Koskettavalla tavalla he pohtivat virheitä, inhimillisyyttä ja sitä, miten johtajana voi olla samaan aikaan vaativa ja välittävä. Keskustelu päätyy ajatukseen, että tämä kahtiajako on menettänyt merkityksensä, sillä toinen ei pärjää ilman toista.

Pelko ja hylätyksi tulemisen kokemus liittyvät syvällisesti toisiinsa – tätä pohtivat avoimessa kohtaamisessaan Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelijat Päivi Ropilo ja Andreas Lindholm. He tutkivat, miten pelko ohjaa käyttäytymistä huomaamatta ja kaventaa elämää, kun vältämme tilanteita, joissa saatamme kohdata hylkäämisen kivun. Keskustelussa nousee esiin luottamuksen merkitys pelon vastapainona ja läsnäolon tärkeys ihmisten kohtaamisessa. Keskustelijat jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, miten he ovat tunnistaneet ja kohdanneet omia pelkojaan – välillä pakottamalla itsensä tilanteisiin ja toisinaan oppimalla hyväksymään epävarmuutta. Pohdinta kulkee tunteiden tunnistamisesta siihen, miten voisimme elää täydempää elämää antamatta pelon rajoittaa valintojamme. Lopulta he päätyvät ajatukseen, että pelko on vain yksi tunne muiden joukossa, eikä sen tarvitse määrittää sitä, keitä olemme.

Tommy Hellsten käyttää isoja sanoja, kuten “Ihminen tavattavissa -ilmiö” tai “heimo”, ja kysyy jopa: “Onko ihminen keksitty uudestaan?” Hänen poikansa saattaa olla asiasta toista mieltä – vai onko sittenkään? Tommy ja hänen poikansa Mathias Hellsten, joka toimii sukupolvenvaihdoksen myötä Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman johtajana, jakavat ajatuksiaan uusien roolien kynnyksellä.Sipoossa työhuoneessaan vuonna 2006 Tommy sai aavistuksen siitä, mitä “Ihminen tavattavissa” voisi tarkoittaa. Siitä on nyt 18 vuotta, ja lähes 500 ihmistä on löytänyt ohjelmasta pysyvän muutoksen elämäänsä. Kuuntele, miten isä ja poika hahmottavat menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.Tommy HellstenIhminen tavattavissa -koulutusohjelman perustajawww.wisdomhouse.fiMathias HellstenTommy Hellsten -instituuttiKoulutusjohtaja, psykologi

Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelijat Riikka-Maaria Kataja ja Katariina Korjonen käyvät syvällisen keskustelun ihmispelosta ja siitä, miten se on näyttäytynyt heidän elämässään. He kertovat avoimesti omista kokemuksistaan liittyen ihmispelkoon, sen syntyyn ja siihen, miten he ovat oppineet elämään sen kanssa. Erityisesti he pohtivat lapsuuden kokemusten vaikutusta, häpeän tunteita sekä erilaisia strategioita, joilla he ovat yrittäneet selviytyä näistä peloista. Rian näyttelijätausta ja Katarinan eläintenhoitotyö ovat toimineet heille sekä pakopaikkoina että lopulta myös työkaluina kohti eheytymistä. Molemmat jakavat merkityksellisiä hetkiä, jolloin ovat uskaltaneet kohdata pelkonsa: Rialle se oli tilanne teatterissa kollegan kanssa, Katariinalle taas hetket kasvuryhmässä. He pohtivat, miten turvallinen ympäristö, oman äänen löytäminen ja itsemyötätunto ovat vähitellen muuttaneet heidän suhdettaan sekä itseensä että muihin ihmisiin. Katariina Korjonen Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelija Riikka-Maaria Kataja Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelija

Fysioterapeutti ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Markku Litmanen jakaa koulutusjohtajamme Mathias Hellstenin kanssa kokemuksiaan kehollisuudesta ja sen merkityksestä terapeuttisessa työssä. Make avaa omaa henkilökohtaista matkaansa urheilullisesta nuoresta miehestä terapeutiksi, joka on joutunut sopeutumaan kehon rajoitteisiin ja kipuihin. Hän kertoo, miten kehon kuunteleminen ja tietoisuus omasta kehollisuudesta on äärimmäisen tärkeää terapeutille, jotta hän voi havaita ja ymmärtää asiakkaan kehollisia viestejä ja reaktioita. Keskustelussa pohditaan syvällisesti terapeutin oman kehon merkitystä työkaluna, kehollisuuden roolia terapiasuhteessa sekä kehollisten harjoitusten ja kosketuksen mahdollisuuksia ja rajoja terapiatyössä. Make ja Mathias puhuvat myös siitä, miten kehon rajoitteet ovat ohjanneet Maken huomiota sisäiseen maailmaan, hiljaisuuteen ja tyyneyteen, jotka nyt aikuisiällä ovat nousseet tärkeämmiksi kuin fyysinen suorittaminen. Keskustelu tarjoaa monipuolisen näkökulman kehollisuuteen ja terapeutin herkkyyteen havaita ja tulkita kehollisia viestejä. Markku Litmanen Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®️ Mathias Hellsten Tommy Hellsten -instituutti Koulutusjohtaja, psykologi

Ihminen tavattavissa -terapeutti Ilari Laineen ja -terapeuttiharjoittelija Christa Poranderin lämminhenkisessä kohtaamisessa pohditaan vastoinkäymisiä ja luottamusta elämän erilaisissa tilanteissa. Kummallakin on takanaan päivä täynnä pieniä kommelluksia, joiden kautta he tarkastelevat suhtautumistaan harmeihin – miten pienet vastoinkäymiset voivat kasvaa mielessä suuriksi vai miten niille voi oppia nauramaan. Keskustelussa nousee esille huumorin merkitys selviytymiskeinona sekä tunteiden, kuten ärtymyksen ja kiukun sallimisen tärkeys. Pohdinta syvenee käsittelemään pelkojen kohtaamista, tunteiden tunnistamista ja niiden ilmaisemista. Erityisen koskettavaksi nousee teema avun pyytämisestä ja haavoittuvuuden näyttämisestä – kuinka vaikeaa se voi olla, mutta samalla kuinka vapauttavaa. Ilari ja Christa jakavat kokemuksiaan siitä, miten toisiin ihmisiin tukeutuminen vastoinkäymisten hetkellä voi luoda syvää luottamusta elämään. Vaikka aihe on vakava, säilyy mukana lempeä huumori, jonka avulla vaikeuksien keskellä voi löytää lohtua ja yhteyden toisiin ihmisiin. Christa Porander Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Ilari Laine Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®️

Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelijat Virpi Vepsäläinen ja Laura Laakkonen käyvät avointa ja syvällistä pohdintaa ylivastuullisuudesta ja sen vaikutuksista elämän eri osa-alueilla. He jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, miten ylivastuullisuus ilmenee kehollisesti raskaan repun tunteena hartioilla, ja miten vaikeaa voi olla tunnistaa, mitkä vastuut kuuluvat itselle ja mitkä eivät. Keskustelussa syvennytään siihen, miten ylivastuullisuus usein juontaa juurensa varhaislapsuuden kokemuksiin ja perhesuhteisiin, ja miten se näkyy myöhemmin parisuhteissa, vanhemmuudessa ja työelämässä. Polku ylivastuullisuudesta kohti tasapainoisempaa elämää ei ole helppo, mutta mahdollinen. Laura ja Virpi jakavat kokemuksiaan siitä, miten rajojen asettaminen ja oman äänen kuuleminen alkaa pienistä tietoisista valinnoista. He pohtivat myös sitä, miten paradoksaalisesti ylivastuullisuus voi olla myös tapa vältellä vastuunottoa omista tunteista ja tarpeista. Lopulta keskustelussa korostuu se, miten merkityksellistä on kohdata itsensä rakkaudella ja myötätunnolla, ja kuinka tärkeää turvan ja tuen saaminen on tällä kasvupolulla. Laura Laakkonen Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Virpi Vepsäläinen Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija